1:46:01
-Kuulin pamahduksen. Mitä nyt?
-Mrs Otterbourne on ammuttu.
1:46:12
-Mr Pennington, onko tämä teidän?
-Kuka tahansa on voinut ottaa sen.
1:46:18
Kerroin hiljan kantavani asetta
mukana matkoilla!
1:46:22
Näiden murhien on loputtava.
Olen viivytellyt jo liikaa.
1:46:28
Pyydän teitä kaikkia tulemaan
salonkiin, jossa paljastan asian. . .
1:46:34
. . .puolen tunnin kuluttua.
1:46:44
Minä en voi uskoa, että
äitini on kuollut. Miksi ihmeessä?
1:46:51
-Hän sai varmaan jotain selville. . .
-Voi äitiparkaa. . . Rakastin häntä. . .
1:46:58
Ja nyt hän on poissa. . . Minä en
käsitä sitä. Yhtäkkiä minä olenkin. . .
1:47:06
. . .aivan yksin?
1:47:10
Ei, sinä et ole yksin.
Minä aion pitää sinusta huolta.
1:47:21
Et olisi koskaan päässyt pois hänen
luotaan, niin kauan kuin hän eli.
1:47:48
Hyvät naiset ja herrat. . .
peli on nyt pelattu.
1:47:54
Minä tiedän, kuka tappoi
madame Doylen, Louise Bourget'n-