1:37:00
Serkkuni, Margareta ja Ursula
vannoivat toista.
1:37:05
- Teidän piti olla sairas vuokseni.
- Ja teidän liki kuollut minun vuokseni.
1:37:11
Ette siis rakasta minua.
1:37:13
En enempää kuin ystävää.
1:37:17
Olen varma, että rakastat tätä herraa.
1:37:20
Ja herra rakastaa häntä.
Hän itse kirjoitti tämän.
1:37:24
Ontuvan sonetin omasta päästään,
Beatricelle omistetun.
1:37:29
Tässä toinen, serkkuni käsialaa
ja hänen taskustaan ongittu.
1:37:34
Se kertoo rakkaudesta Benediktiin.
1:37:45
Ihme!
1:37:47
Omat kätemme
todistavat sydämiämme vastaan.
1:37:52
Olkoon sitten.
1:37:55
Otan teidät, mutta
kautta päivän kirkkauden, vain säälistä.
1:38:01
En tahdo torjua teitä,
1:38:03
mutta kautta kauniin päivän, suostun
painostuksen alla ja henkenne tähden,
1:38:10
sillä te kuulemma riudutte.
1:38:13
Minä tukin teidän suunne.
1:38:23
Miltä nyt tuntuu, Benedikt, nainut mies?
1:38:28
Sen minä sanon, prinssi,
1:38:31
että edes lauma ivailijoita
ei hyvää tuultani pilaa.
1:38:34
Välittäisinkö pilkkarunoista?
1:38:38
En. Kun nyt olen päättänyt mennä vihille,
1:38:42
en välitä mistään,
mitä maailma siitä sanoo.
1:38:46
Älkää siis pilkatko minua
aiempien puheideni tähden.
1:38:51
Sillä ihminen...
1:38:54
...on häilyväinen.
1:38:57
Tähän tulokseen olen tullut.