1:05:09
Mikä näkymä...
1:05:12
- En ole se, kuka luulet.
- Etkö?
1:05:17
Walter Finch? Surkea kirjailija?
1:05:20
Yksinäinen friikki? Murhaaja? Etkö?
1:05:25
Kun olin seitsemän,
mummi vei minut Portlandiin.
1:05:29
Kaksi miestä vei hänen käsilaukkunsa.
1:05:33
Illalla poliisi tuli kyselemään.
1:05:36
Seisoi koko ajan,
uudessa univormussaan.
1:05:39
Kengät ja laatta kiilsivät.
1:05:42
Kuin sotilaalla. Kunnioitan ammattiasi.
Siksi kirjoitan siitä.
1:05:47
Minä jopa halusin poliisiksi.
1:05:50
En läpäissyt testejä.
1:05:52
Valvontaosasto olisi ottanut.
1:05:55
Mitä haluat minusta, Finch?
1:05:57
Kun Kay kuoli, tiesin, että
tekoani pidettäisiin harkittuna,
1:06:02
joten puhdistin ruumiin ja poistin
kaikki itseeni viittaavat todisteet.
1:06:06
Paitsi romaaniasi.
1:06:09
Paineessa ei aina näe metsää puilta.
1:06:12
Sinun pitäisi tietää se jo.
1:06:25
Kuultuani teistä hätäännyin.
1:06:29
Paikalliset tajuaisivat kaiken lopulta,
mutta selviäisin heistä.
1:06:34
Eivät katso tappajaa silmiin.
1:06:38
Tappaminen muuttaa ihmisen,
tiedät sen.
1:06:40
Se ei ole syyllisyyttä.
En aikonut tehdä sitä.
1:06:46
Se on kuin tietoisuutta.
Miten elämä voi olla niin hauras?
1:06:52
Tajuaisit sen heti.
1:06:55
Yritätkö tehdä vaikutusta? Ei onnistu.
1:06:59
Luulet olevasi jotain erityistä,
kun olet murhannut.