:33:15
Tukahduttavaan
autiomaahan vaeltaa nyt
:33:18
yksinäinen mies, joka kerran
kulki kuninkaiden seurassa.
:33:23
Vallan huipulta syöstynä,
:33:26
arvonimistä ja
maallisesta rikkaudesta riisuttuna,
:33:30
hylätty mies vailla maata,
vailla toivoa.
:33:35
Hänen sielunsa yhtä levoton kuin
kuumat tuulet ja hiekka,
:33:40
jotka piiskaavat häntä päällysmiehen
ruoskan vimmalla.
:33:45
Tuntematon jumala ajaa häntä
:33:49
eteenpäin, yhä vain eteenpäin,
:33:51
ennennäkemätöntä maata kohti,
:33:56
synnin sulaan erämaahan,
:33:59
missä hänen kulkuaan
vaikeuttavat vuoret,
:34:03
jotka kohoavat kuin elävältä
kuolleiden muistomerkit.
:34:05
Jokainen yö tuo mukanaan
yksinäisyyden mustan syleilyn.
:34:10
Tuulen ilkkuvassa kuiskeessa
:34:12
hän kuulee
pimeyden äänien kaiun,
:34:30
miettien piinatussa mielessään,
kuiskivatko ne menneistä voitoista,
:34:35
murehtivatko ne
tulevia kauhuja
:34:40
vai onko erämaan hengitys sulattanut
hänen järkensä hulluudeksi.
:34:47
Hän ei voi sammuttaa janon
polttavaa suudelmaa huulillaan,
:34:52
eikä varjostaa auringon
kuumaa raivoa.
:34:57
Ympärillä on vain autius.