:24:05
En tuntenut luun päätä.
Missään ei näkynyt verta.
:24:10
Kipu oli vähän hellittänyt.
Ajattelin, että ehkä olin nyt nynny.
:24:15
Ehkä nivelside oli vain repeytynyt.
:24:22
Yritin seistä.
:24:27
Tunsin luun hajoavan.
:24:31
Tiesin, että se oli poikki.
:24:42
En voi unohtaa hänen katsettaan.
:24:45
Se oli täynnä
järkytystä, epätoivoa ja kauhua.
:24:53
Hän kysyi, olinko kunnossa.
:24:56
Olin vähällä sanoa kyllä.
Sitten tajusin, että se oli tyhmää.
:25:01
Sanoin: "En. Jalka on poikki."
:25:06
Ajattelin heti, että tämä on loppu.
:25:10
Olemme kusessa.
Hyvä, jos edes toinen meistä selviää.
:25:19
Mielessäni kävi -
:25:21
- että jos hän nyt putoaisi, voisin häipyä -
:25:25
- ja suoriutua itse alas.
:25:27
Minun ei tarvitsisi yrittää auttaa häntä
ja hallita tätä tilannetta.
:25:38
Hän antoi minulle mietoja särkylääkkeitä.
:25:42
Hän ei sanonut juuri mitään.
:25:46
Tuntui melkein siltä,
että hän tajusi tilanteen.
:25:50
Me molemmat tiesimme,
että hänen täytyi jättää minut.
:25:56
Hän olisi voinut sanoa
menevänsä hakemaan apua.
:25:59
Olisin sanonut, että niinpä niin.
Apuahan ei ollut missään.