:25:01
Sanoin: "En. Jalka on poikki."
:25:06
Ajattelin heti, että tämä on loppu.
:25:10
Olemme kusessa.
Hyvä, jos edes toinen meistä selviää.
:25:19
Mielessäni kävi -
:25:21
- että jos hän nyt putoaisi, voisin häipyä -
:25:25
- ja suoriutua itse alas.
:25:27
Minun ei tarvitsisi yrittää auttaa häntä
ja hallita tätä tilannetta.
:25:38
Hän antoi minulle mietoja särkylääkkeitä.
:25:42
Hän ei sanonut juuri mitään.
:25:46
Tuntui melkein siltä,
että hän tajusi tilanteen.
:25:50
Me molemmat tiesimme,
että hänen täytyi jättää minut.
:25:56
Hän olisi voinut sanoa
menevänsä hakemaan apua.
:25:59
Olisin sanonut, että niinpä niin.
Apuahan ei ollut missään.
:26:06
Hänen olisi ollut helppoa
ilmaista asia niin.
:26:09
Uskoin,
ettei kumpikaan nähnyt vaihtoehtoja.
:26:22
En tiennyt itsekään, miksi minusta
tuntui siltä, että jotain oli sattunut.
:26:28
Mietin, onko jompikumpi kuollut
tai kenties molemmat -
:26:33
- ja jos toinen on kuollut,
kumman haluan palaavan.
:26:42
On ehkä julmaa sanoa,
mutta toivoin kai, että se olisi Simon.
:26:50
Hän ei aikonutkaan lähteä.
:26:58
Olin hieman rauhoittunut
ja pystyin taas miettimään -